Noran nettipäiväkirja
Olemme tähän mennessä käyneet evankelioimassa kahdella lastenleirillä, ja moni lapsi on halunnut tulla uskoon.
Onpa hauska huomata miten Jumala kertoo edeltävänä päivänä kenen luokse mennä tai millaisten asioiden puolesta rukoilla tai muuta vastaavaa – ja ne on aina käyneet toteen.
Esimerkiksi Jumala näyttää kuvan tytöstä, jolla on madon kuva paidassa ja kertoo, että hän tarvitsee rukousta perheensä puolesta. Sitten seuraavana päivänä matopaitanen tyttö sattuu olemaan leirillä ja kertoo, että on riitaa perheessä. Aina yhtä jännittävää!
Odotan Intiaan lähtöä kovasti. Yksi ilta katsoimme dokumentin punaisten lyhtyjen alueesta Intiassa. Se on pahamaineinen rikollisuus- ja prostituutioalue, jossa lapset pakotetaan ”jonoon” noin 12 –14 vuoden ikäisinä.
Alueella elää miljoonia ihmisiä. Vessan kokoisessa ja haisevassa huoneessa asuu keskimäärin kuusi ihmistä.
Lapset videolla kertoivat, etteivät he edes odota elämältä mitään. He olettavat, että elämä on tarkoitettu olemaan kurjaa ilman, että tulevaisuudessa on mitään toivoa.
Uskomatonta. En pysty tajuamaan, että jotkut – ja vieläpä niin monet – joutuvat kipuilemaan tuollaisissa tunnelmissa koko elämänsä.
Näiden miljoonien lisäksi koko maailmassa on noin 3 – 4 miljardia saavuttamatonta ihmistä. Eli jos naamani eteen pannaan pyörimään nauha, jossa näytetään ihmiskasvoja 2 naamaa per sekunti, niin yli kolmen vuoden tauottoman tuijottelun jälkeen olen nähnyt vilauksen kaikkien saavuttamien kasvoista. Ei mene mun tajuntaan...
Ensimmäinen ajatus, joka tahtoo ajatuksiini tulla on epäusko ja turhautuminen siitä, että mitä minä muka voisin noin isolle asialle tehdä. Ja jos jotain voin, niin se on tosi pientä.
Valo pieni mulla on
....ja se loistaa niin kirkkaasti. Jumala valaisi, että epäuskoiset ajatukseni ovat valhetta. Ennemminkin voi kysyä mitä Jumala ei voisi tehdä minun tai meidän kautta?
Nyt kun näkee ja tietää miten monet elävät tänä päivänä aivan jonkin muun voiman
otteessa kun Jumalan vapaudessa, ja koska Jumala on kuluneen kuuden viikon aikana tehokkaasti kaatanut minuun rakkauttaan kansoja kohtaan, niin on vaikea elää tuon mainitsemani tiedon kanssa sanomatta Jumalalle: tässä olen, lähetä mut.
En keksi parempaa olemista ja tekemistä kuin Jumalan käytössä oleminen.
Suomeen palaan vuoden alussa. Kiitos tosi, tosi, tosi paljon rukoustuesta! Huomaan sen tuloksia täällä selvästi joka päivä.
Kun Intiassa jonain päivänä törmään nettikahvilaan, kerron lisää kaikesta mitä on tapahtunut. Eikä mitään muurahaishautajaisista, sen lupaan.
Hähää
Hauskaa koulun alkua opiskelijoille! Outoa, että ekaa kertaa elämässäni kesän jälkeen ei odota koulun penkki vaan Aasiassa tanssiminen ja matkustaminen.
Terveisin valaistunut, mutta ei buddhalaisuuteen kääntynyt,
Nora
27.08.07
SAAVUIMME Kalkuttaan kahden aikaan tänä yönä. Lentomatkalla nautin kovasti nukkumisesta pehmeällä ja puhtaalla lentoistuimella. Otin kaiken irti ilmastoinnista ja hyvästä tuoksusta, tai siis siitä, ettei oikeastaan haissut millekään.
Taksimatka keltaisessa rämisevässä kupla-autossa lentokentältä asumispaikkaan oli aika kokemus. Saatoin vain katsella ikkunasta ja ihmetellä Kalkutan elämää, joka yölläkin oli oudon vilkasta. Työmiehiä vasaran kanssa katua korjaamassa, ihmisjoukkoja lämmittelemässä pienen tulen äärellä ja pitkiä jonoja kodittomia nukkumassa vieretysten kadulla, ilman peittoja tai vaatettakaan.
Yhden lehmänkin nain ylittämässä katua. Vau.
Liikenne täällä koostuu lehmistä, ylihienoista autoista, rämäsistä takseista ja vaunuista, joita ihmiset vetää (en tiedä miksi niitä kutsutaan, mutta hevosten tilalla ihmiset vetää kärryä).
Paikka jossa yövytään on aika rämänen, mutta onpahan sängyt, suihku ja tuuletus!
28.08.07
AAMULLA kun aloin heräilemään, tuijotin pitkään kattoa aivan sekaisin, että missä olen. Mutta eipä kauan kestänyt tajuta, kun kuulin kovan melun varsinkin autojen tööttäyksen pihalla, ja kun katselin ympärillä viittätoista muuta sänkyä. Ahaa!
Tänään käytiin ostamassa hienot Sari-mekot tytöille, jotta edes jotenkin sulauduttaisiin ympäristöön. Eikä muuten koskaan ole ollut niin stressaavaa ostosreissua, kun kokoajan on joku työntämässä mekkoa naaman eteen "osta kaunis mekko, osta osta osta!"
Ja kerjääjiä tarttuu hihaan kiinni joka paikassa. Outoa katukuvassa on, että vieretysten on äärimmäistä köyhyyttä ja tosi rikasta aluetta.
Ylellistä on, että ravintoloissa täällä kohdellaan ulkomaalaisia hienosti. Tuuletus laitetaan meille varta vasten päälle. Tosin päädyn aina kananlihalla kietomaan huivin harteille, kun tuulettimet on vahan liiankin tehokkaita. Ruoka taas on niin tulista, että hiki valuu.
29.08.07
TÄNÄÄN oli paras iltapäivä mitä olen pitkään aikaan viettänyt! Jakauduttiin pareittain ja kuljettiin ympäri kaupunkia rukoilemassa ihmisten ja kaupungin puolesta. Parini kanssa turhauduttiin kuitenkin pian, kun meitä häirittiin niin paljon. Palattiin "kotiin" ja huilittiin hetki, ja mentiin takasin ulos.
Pihalle kun päästiin, tavattiin muita ryhmäläisiä, ja pian meidän luokse tuli joukko katulapsia sekä -aikuisia. Vietettiin iltapäivä heiden kanssa ja leikittiin, juteltiin ja rapsittiin kuvia.
Kamera oli heille aikamoinen ihmetys. Ja lasten eleet ja silmät oli mulle tosi ihmetys - niin kauniita ja todellisia ja ahhh, voisin adoptoida koko joukon itelleni!
30.08.07
NÄMÄ kolme päivää täällä Kalkutassa on olleet upeita. Toivon, että voitaisiin jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta olen innoissani myös siitä, että tanaan illalla matkaan junalla Bhutaniin. Siellä evankelioidaan pari viikkoa. Jee!
30.08.07
TÄNÄÄN oli vapaapäivä, ja illalla lähdettiin junalla Kalkutasta seuraavaan kaupunkiin. Yö junassa oli yllättävän mukava ja pystyin liikuttamaan niskaakin hyvin aamulla. Sängyt oli vain hieman liian lyhyet ja jalat melkein mahtui sängylle :)
Heräsin muutaman kerran yöllä, kun luulin että juna tulee suoraan kohti, koska raiteet oli niin lähekkäin.
Aa, ja nukkuminen huivi naaman päällä oli haastavaa hengittämiselle, mutta tärkeämpää on piilottaa ulkomaalaisuuteni kuin saada hyvin happea. Kai.
31.08.07
BHUTANIIN ajettiin noin neljä tuntia. Kivaa! Evankelioimme noin 200 oppilaan koululla. Juttelin yhden 16-vuotiaan hindu-tytön kanssa tanssien ja draamojen jälkeen, ja hän halusi tulla uskoon.
Kun rukoilimme yhdessä, hän kertoi, että kuuli Jeesuksen sanovan hänelle kuinka hän on tosi ihana ja kosketti hänen kättään. Vau, upeeta nähdä muutos tytön kasvoissa rukouksen jälkeen.
Illalla seurakunnassa pidettiin tilaisuus, jossa oli hienoa rukoilla monen naisen kanssa ja nähdä miten Jumala toimii.
02.09.07
EN ole koskaan nähnyt niin kaunista (ja eristynyttä) viidakkokylää kuin tänään. Matka sinne oli kuoppasin koskaan, mutta se kannatti tehdä. Saimme kertoa evankeliumin noin sadalle, ja uskoon tuli kymmeniä! Ihana paikka, ihanat ihmiset! Toinen tilaisuus pidettiin seurakunnassa.
Kirjoitan lisää kun ehdin. Nyt täytyy mennä!
02.09.07
AAMUPÄIVÄLLÄ lähdettiin ajamaan kohti keskellä ei mitään, ihanaa, sademetsän viidakkokylää. Voisin asua siellä! Kylässä asui noin 100-200 ihmistä, joista kukaan ei ollut ennen kuullut nimeä Jeesus, ja heistä yli puolet tuli katsomaan meidän ohjelmaa. Moni tui uskoon. Jee!
Iltapäivällä pidettiin ohjelma koululla, jossa yövymme. Juttelin erään 20-vuotiaan tytön kanssa pitkään, ja kysyin onko hänellä jotain, vaikka haaveita, minkä puolesta hän haluaa rukoilla. Tyttö vastasi, että ensisijaisesti hän haluaa antaa kaikkensa pikkusisarusten hyväksi. Koskettavaa.
03.09.07
TÄNÄÄN eräässä kylässä, saarnan jälkeen oli mielenkiintoista jutella erään miehen kanssa. Kerroimme kaikkea Jeesuksesta, mutta mies ei halunnut tulla uskoon, koska sanoi, että hänellä on kaikki mitä tarvitsee. Hän asui kylässä ilman sähköä ja kunnon vaatetta ja omistaa pienen kyläkioskin.
Toisessa paikassa, upeassa vuorella sijaitsevassa kylässä sain viidelle hindutytölle jakaa mitä Jumala on mun elämässä tehnyt, ja kaikki halusivat päättää seurata Jeesusta ainoana Jumalana.
Usein nimittäin ihmiset haluavat vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä yhdeksi kaikista sadoista jumalistaan, mutta kun on kyse Jeesuksesta ainoana Jumalana, päätös on heille vaikeampi.
04.09.07
EILEN illalla saavuttiin uuteen majapaikkaan. Nukumme seurakunnassa, ihanassa puiden ja palmujen ympäröimässä kylässä. On suihku, ihanaa! Paitsi että kun pumpattiin vettä, onnistuttiin hajottamaan se, ja kaatosateessa keskellä yötä parin tunnin ajan korjailtiin sitä. Aamulla se oli kuin uusi. :)
Ensimmäinen paikka jossa tänään evankelioimme oli aukiolla keskellä kaupunkia tai oikeastaan kylää. Yleisössä oli 200 miestä – minne lie naiset eksyneet.
Kun juttelimme miesten kanssa, Jumala kertoi, että niistä miehestä yhdellä on paha olla, kun ei ole toivoa tulevaisuudessa. Lisaksi Jumala vielä näytti kuka se oli, ja kun sanoin sen ääneen, juuri se mies tuli esiin, ja kertoi että mies josta puhun, on hän. Oli upeaa rukoilla hänen kanssaan ja nähdä, miten hänen koko olemuksensa muuttui, kun hän tuli uskoon.
Tilaisuudessa tuli uskoon monia, monia miehiä, ja moni parani. Vau! Mikä hämmästyttää on se, että samassa paikassa tapaa hinduja ja kristittyjä keskenään elämässä, mutta harva hindu on koskaan kuullut Jeesuksesta mitään.
Tilaisuuden jälkeen ajoimme kahdeksan tuntia pikkurekassa uudelle yöpymispaikalle. Alan tottua kuoppiin.
05.09.07
ENSIMMÄINEN vuoristokyläpaikka, jonne oli tarkoitus mennä tänään, peruuntui hautajaisten takia siellä. Aukiolla evankelioimisen sijaan muutama todisti seurakunnassa. Ennen seurakuntaan menoa Jumala kertoi, että siellä on jollakin Barbie-paita päällä. Ja kappas, kun pääsimme sinne, eräs vauva oli puettu Barbie-paitaan. Vauva oli sairaana. Rukoilimme hänen puolestaan, ja sairaus lähti.
Seuraava tilaisuus järjestettiin aukiolla, jossa oli 200-300 ihmistä. Minä ja parini rukoilimme muutamien tyttöjen kanssa, ja kaikki paranivat maha- ja pääkivuista. Lisäksi yksi tyttö, joka parani koko vartalossa olevasta kivusta. halusi tulla uskoon. Niinpä rukoilimme, että hänen perheensä hyväksyy päätöksen. Yhteensä tässä paikassa tuli päälle sata uskoon. Jee!
Ahh, kolmas kohteemme oli Himalajan vuoristossa. Ihana paikka! Siellä oli upeaa jutella neljän tytön kanssa, jotka kaikki saivat masennuksen tilalle ilon. Ja yksi mies parani selkäkivusta. Lisaksi tuli monia uskoon ja moni muu myös parani!
06.09.07
EVANKELIOIMME kylässä, jonka ympärillä oli monia Buddhan temppeleitä. Aasiassa varsinkin vuoristoalueilla ja kylissä hengelliset asiat, jumalat, yliluonnolliset ilmiöt ovat todellisia ja jokapäiväistä lähes kaikille.
Monella on jonkinlaista henkivalta- ja demonipelkoa. Siksi on tärkeää rukoilla täällä ollessa sitä pelkoa vastaan, mitä monella on siitä mitä tapahtuu, jos ottaa Jeesuksen vastaan ainoana Jumalana.
Mutta upeaa on nähdä kun joku tulee uskoon, koska muutos on niin suuri. Kuitenkin, kylässä ollessamme yhden miehen keuhkokipu lähti kun rukoiltiin, ja neljän naisen mahakipu.
07.09.07
MATKASIMME tänään erääseen vuoristokylään kovassa kaatosateessa. Jouduimme kuitenkin kääntymään takasin noin tunnin ajon jälkeen, koska tie oli poikki maavyöryn takia. Kun käännyttiin takasin, noin 15 minuutin kuluttua tulimme tielle, josta oltiin ajettu aiemmin, ja sekin oli hajonnut maavyöryssä. Aika jänskää. Ja hauskaa. Laulettiin vaan.
Ja hyi että, nurmikko jossa kävelimme, oli täynnä iilimadon tyylisiä limaisia matoja. Joku onneksi varjeli mut niiltä, ja vain yksi vauvamato oli mun sukassa jee :)
Saatiin lopulta kyyti takasin, kaikki 16 viiden hengen autossa. Ainaskin oli lämmin!
08.09.07
TÄNÄÄN saavuimme Kalempongiin. Oli vapaa iltapäivä. Odottelimme pääsyä
kiinalaisravintolaan, ja istuin ulkona portaikolla, kun 16-vuotias koululaistyttö tuli istumaan mun viereen.
Kun hän tuli siihen tunsin, että täytyy tutustua ja jutella hänen kanssaan ja kysyä onko hän uskossa. Hän oli. Juteltiin lisää, ja kysyin tarvitseeko hän rukousta jonkun puolesta. Hän näytti siltä kuin olisi odottanut mun kysyvän sitä, ja kertoi, että hänen äitinsä sairastaa keuhkotautia. Rukoiltiin äidin puolesta, ja lopuksi vaihdettiin osoitteet.
Hauskaa oli se, että hän on kiinalainen, jonka perhe asuu Intiassa, sukulaiset Kanadassa, setä Englannissa ja täti, jonka luona hän vierailee usein, mun tulevan Chicagossa olevan koulun lähellä: Kaliforniassa. Hauskaa.
09.09.07
KALEMPONG. Tänään oli kolme ohjelmaa eri kouluilla – eka poikien koululla. Ohjelman jälkeen rukoilin noin viiden pojan puolesta, mutta kun avasin silmät, mun ympärillä oli noin 30 poikaa... kääk! Melkein aloin kirkumaan. No ei, oikein mukava tilanne.
Toinen paikka oli tyttöjen koululla. Juttelin kuuden tytön kanssa, ensin he sanoivat olevansa uskovia, mutta kun tarkensin, siinä oli hinduja, buddhalaisia ja muslimeja. Vain yksi heistä, noin 17-vuotias tyttö halusi tulla uskoon.
Rukoiltiin ja juteltiin pitkään. Kun kysyin, keneen nyt uskot, tyttö oli sanoa "Jeesukseen", mutta alkoi samalla nauraa niin, ettei voinut enää puhua. (Pyhä Henki). Muut tytöt ympärillä oli vähän ihmeissään.
Kolmannessa paikassa pääsin saarnaamaan ekaa kertaa, jee! Lopuksi, kun pyysin eteen ne, jotka halusivat tulla uskoon, he ymmärsivät että eteen, seisomaan lavalle naama kohti yleisöä. Ja ne ryntäsi niin nopeasti etten ehtiny pys’yttää.
Noin 60 ihmistä siinä lankesi lavalle – mitä tehdä? Käskeä takas penkkiin? Siinapa sitten rukoiltiin. Heh. Onnistun kyllä.
Yhteensä tänään tuli 170 uskoon!
10.09.07
AAA, tänään oli kivaa. Mentiin järjestömme Intian majapaikalle (tai mikä sana se olikaan suomeksi) ryhmän kanssa. Oli kiva viettää aikaa siellä ja tutustua ihmisiin – ja levätä!
12.09.07
TÄNÄÄN katolisella koululla Jumala puhui monelle ja moni tunsi Jumalan läsnäolon ensimmäistä kertaa elämässään, vaikka kutsuvat itseään uskoviksi (ja hinduiksi samaa aikaan). Oli mielenkiintoista.
Viidestä tyttöstä, keiden kanssa juttelimme, yksi todella näki Jeesuksen. Loput tunsivat Jumalan läsnäolon, näkivät jonkun kuvan tai muuta sellaista. Silti vain kolme heistä halusi uskoa Jeesukseen ainoana Jumalana. Kuitenkin, moni tuli uskoon tänäänkin!
13.09.07
POIKIEN koululla tänään juttelin yhden pojan kanssa, ja kun rukoilimme hän sanoi, että näki kirkkaan valon ja kuuli Jeesuksen sanovan: "Olen ainoa tie, totuus, elämä". Kysyin haluaako hän vastaanottaa Jeesuksen ainoaksi Jumalakseen, mutta hän ei silti osannut päättää. Uskon silti, että joku päivä vielä.
Mmm, tykkään Kalempongista, jossa yövymme. Näkymä on upea, Himalajan lumivuoret näkyy parvekkeelta. Ilmasto on ihanan viileä näin korkealla. Välillä sataa. Ostin pari kaunista huivia. Ja rinkan paino sen kuin kasvaa. Haba-haba! Tai ennemminkin hartiat vaan jumiutuu ja kovettuu niin, että näytän haba-haba. Mitä mä oikeen selitän...
15.09.07
KIRJOITAN taas lisää kun on aikaa. Kuitenkin, tähän mennessä on tullut päälle 1200 uskoon, ja yli 80 on parantunut. Jee!
18.09.07
VIIMEISET pari päivää matkasimme Intiasta Bangladeshiin – bussista bussiin ja siitä vielä bussiin ja jee. Mutta nukun paremmin kun koskaan, vaikka lyyhistyneenä säälittävän pienessä mytyssä. Ja Bangladesh on kuin Leijonakuninkaasta. Kunnes saavuttiin ihmisten ilmoille :)
Yövymme täällä "keskuksessa", jossa työskentelee paikallisia työntekijöitä. Tässä maassa on suurin populaatio koko maailmassa melkein, vaikka on tosi pieni maa, ja kun kävelemme kadulla ihmiset pysähtyvät tuijottamaan. Eipähän pahemmin ulkomaalaiset täällä vieraile. Ja noin 90 prosenttia on muslimeja.
Olisi ahdistavaa päivittäin kulkea siten, että vain silmät näkyy. Tosi ahdistavaa, kun alkaa miettimään.
19.09.07
PANPARASSA oli tilaisuus tänään. Kaunis lehmäviidakkokylä. Aioimme esittää pari tanssia paikallisille työntekijöille, mutta sen aikana katsomoon tuli noin 150 muuta ihmistä, joten päätettiin vetää saarna, draamat sun muut myös. Ja lopuksi moni, moni, moni tuli uskoon. Jee!
Kolmanteen paikkaan emme päässeet, kun tie oli tulvan takia poikki. Neljäs paikka - heh - oli hauska kokemus. Tie oli taas poikki tulvan takia, mutta päätimme kävellä lopun matkaa.
Yhdellä ryhmäläisistä on diabetes, ja hänen verensokerinsa oli pahasti korkealla. Hänen käyttäytyi aikamoisen sekopäisesti, hihitteli itsekseen ja muuta kivaa. Yhden kenkä hajosi niin, että pohja lahti irti. Hän korjasi sen vetämällä sukan kengän päälle, ja näytti ihan ankalta.
Mutta kuitenkin, kannatti mennä, sillä lähes kaikki kuulijat nostivat käden pystyyn.
20.09.07
NOIN 75 musliminaista kuuli tänään evankeliumin, ja 60 päätti ettei enää palvo Muhammedia ja Allahia eikä käänny pain Mekkaa, vaan antoi elämän Jeesukselle. Siis 60 75:stä! Vau!
21.09.07
PÄIVITTÄIN mulla on ihan oma kivaa. Tänään aamupalapöydässä purin kieltäni melkein verille, kun bangladeshilainen kontaktimme selittää: "I'm so exciting... bla bla bla.. I'm SO exciting...". Tarkoitti varmaan, että I'm so excited. Ei edes kuulosta hauskalta nyt, mutta aina kun ei pitäis nauraa, löydän jotain aivan ylihauskaa. Voih.
Tänään on ollut ihan mahdoton päivä. Istuttiin koko ryhmä katolisessa kirkossa kasvot kohti yleisöä, kun pappi pitää tervetuliaispuhettaan. En edes kerro mille nauroin, mutta yksin siinä hekotin kaikkien ihmisten edessä. Olen sekoamassa. Ei pidä ottaa itseään liian tosissaan.
Evankeliointi oli hauskaa pienellä 2 x 2 metrin lavalla. Sohjoin itseäni pain seinää ylistystanssissa, jossa on tarkoitus olla mahdollisimman graceful-näköinen.
Kuitenkin, huolimatta kaikesta, kymmeniä tuli taas uskoon! Jeee!
22.09.07
TÄNÄÄN oli kolme ohjelmaa, mutta yhdessäkään ei saanut pitää saarnaa. Esitimme siis asiamme draaman kautta, ja draaman juonta selittäessämme kerroimme evankeliumin. Siis saarna ilman alttarikutsua.
23.09.07
YHDELLÄ yliopistolla evankelioimme, ja illalla kävimme kontaktimme luona. Kivaa!
24.09.07
MUSLIMINAISILLE on haaste puhua, kun he eivät aina pidä kristittyjä ja muslimeja edes eriuskovina. Juttelin monen kanssa, mutta kukaan ei halunnut uskoa Jeesukseen Jumalana. Rukoilimme kuitenkin monen puolesta suomeksi kaikkea mukavaa.
Usein muslimit tulevat uskoon siten, että Jeesus ilmestyy heille unessa. Pyysin Jeesusta joka yö tästä lahtien piipahtamaan heidän uniinsa.
25.09.07
OIH. Vielä suurempi haaste on evankelioida ilman tulkkia. Noh, huidon muutenkin käsillä paljon kun puhun. Nyt täytyy vaan jättää puhe kokonaan pois.
29.09.07
MATKUSTAMISTA. Matkustamista. Jee. Lähdimme Bangladeshista kaksi päivää sitten, ja olemme matkustaneet viimeiset kaksi päivää. Yksi yö oltiin bussissa.
Bussimatka oli, ööö, mielenkiintoinen. Koko yön kuljettaja piti huolen, että kaikki kuulivat hyvin telkkarista tulevan Bollywood-elokuvan ja musiikkivideot. Piti siis niin hyvää huolta, etten en kuullut omaa ääntäni jos yritin puhua.
Seuraava päivä meni junassa. Oli hauskaa. Vähän väliä poikien piti esittää vain nukkuvansa, koska puolen tunnin välein tulivat "taputtajat" – eli miehiksi pukeutuneet, rahaa kerjäävät naiset. Ja jos rahaa ei tule, ne ei oikeen tykkää.
Taputtajien lisäksi junan käytävällä ravasivat pilaantuneen ruoan myyjät, kerjääjät ja muut viihdyttäjät. Oli hauskaa. Voih repeilin taas yksinäni. Tavarat jota ihmiset möivät oli jotenkin niin uskomattomia. Kala tarra-arra arkki? Ei kiitos. Koko Intian maa on köyhimpiä koko maailmassa, ja kaiken kurjuuden keskellä he myyvät kalatarroja.
01.10.07
VAU. Saavuimme eilen Etelä-Intiaan 29.09 organisaatiomme paikalliseen tukikohtaan. Kahtena seuraavana päivänä jatkoimme sieltä vuoristokylään 8h-yö bussissa. Kävi vähän huono tuuri, kun bussin katosta vuosi vettä. Heh.
Istun muuten tällä hetkellä nettikahvilassa ja noin kymmenen intialaismiestä tuijottaa melkein liian ahdistavasti, alkaa ihmetelkö jos tulee kauheesti kirjotusvirheitä, haluan pois nopeesti... Hee.
Vietimme siis pari päivää vuoristokylillä, keskellä ei yhtään mitään, ja kylillä joissa oli joskus enemmän lehmiä ja vuohia kun ihmisiä. Oli tosi, tosi, tosi, upeeta ja mielenkiintoista. En ehdi nyt selittää miten upeaa oli, mutta vau. Monia tuli uskoon.
Yksi kylä oli paikka, jossa ne harjoittaa "witchcraft", ja yli puolet tuli uskoon.
Tänään oli vapaapäivä. Saavuttiin eilen aamuyöstä takas tukikohtaan. Ostin tänään kauniin kansallismekon, jee! Ja ihania tuliaisia kavereille. Kandee olla mun kaveri!
Ah. Muuten, tämä paikka on iso city täällä Intiassa. On muitakin valkoihoisia. Ja nyt huomaan, että mä olen se joka tuijottaa ulkomaalaisia. Hui.
04.10.07
PAIKKA, jossa yövytään täällä Etelä-Intiassa on organisaatiomme paikallinen tukikohta. Kunnon vessa, suihku, sängyt, hyvät sapuskat ja noin 10 oppilasta. Jee! Tänään mentiin oppilaiden ja muiden täällä olevien uskovien nuorten kanssa yhdessä ylistämään ja kokoukseen. Aasialaiset näyttää muuten tosi paljon nuoremmilta kuin ne oikeesti on. Siellä vietettiin yhden Joshuan ja Eunicen 10-vuotis hääpäivää, ja pariskunta näyttää parikymppisilta.
TÄNÄÄN piti olla kolme paikkaa, minne oli tarkoitus mennä evankelioimaan, mutta kaikki peruuntui, koska kylällä riehuu radikaali hindut. Sen sijaan mentiin eräälle yliopistolle piilo- ja ystäväevankelioimaan. Oli kivaa. Oi, matkalla sinne bensa-asemalla nähtiin ulkomaalainen mies moottoripyörän selässä. Kaikki tytöt autossa on hölmön näköisesti naamat liimattuina ikkunaan.
Pitkä vaalea mies oli sentään ensimmäinen ulkomaalainen, jota ollaan nähty viimeiseen en tiedä kuinka moneen viikkoon. Heh. Koululla sattumalta tutustuttiin moottoripyörämiehen ystäviin, ja saatiin selville hänen nimi ja kansalaisuus. Halvat huvit.
Opin myös järjestetyistä avioliitoista eräältä tytöltä, johon tutustuin koululla. Täällä järjestetyt avioliitot on vielä tosi yleisiä. Kääk. Nopeesti takas Suomeen!
06.10.07
MULLA on kurkkutulehdus kun söin omenan kuoret. Hups. Ei se mitään, oli hauska seikkailu sairaalalle ja takas, mutta nyt en ehdi kirjoittaa. Heh. Oltiin myös evankelioimassa koululla, jossa noin 60 tuli uskoon. Illalla oli vapaa-ilta ja katsottiin Shreck 3. Vau, jo toinen leffa koko out-reachin aikana. :)
07.10.07
HEHE. On draama, jossa yhdessä vaiheessa olen ilkeä kiinalaistyttö, ja leikisti mottasen ilkeää filippiinotyttöä naamaan. Tänään tosin se ei tapahtunut leikisti. Innostuin vähäsen liikaa draamasta, ja mojautin tyttöä niin, että lasit lens toiselle puolelle huonetta. Arvaa, oliko vaikea pidellä naurua loput 10 minuuttia draamasta. Jeesusta ristiinnaulitessa molemmat pidellään naurua ja näytetään aika hölmöltä. Heeh.
Illalla vietettiin iltaa kontaktimme luona ja syötiin vaihteeksi riisiä, kanaa ja tulista lientä.
08.10.07
AAMUSTA oltiin tyttöjen koululla evankelioimassa, jossa suurin osa tuli uskoon. Illalla mentiin kristilliselle orpokodille, ja siellä leikittiin lasten kanssa ja vietettiin iltaa. Kattelin ja rapsutin Raju-nimista koiraa (!). Söpä. Ja olen varmaan pöpö seuraavat pari päivää sen takia.
09.10.07
TÄNÄÄN lähdettiin Etelä-Intiasta ja vietetään yö junassa. Huomenna aamulla saavutaan toiseen kaupunkiin, josta sitten lennetään Sri Lankaan. Oli hauska aika täällä!
11.10.07
SRI LANKA! Aamuyöstä saavuttiin lentokentälle naurettavan mukavan ja lyhyen lennon jälkeen. Kentältä ajettiin noin neljä tuntia asumispaikalle. Matkan varrella pysähdyttiin vuoren rinteelle juomaan tuoretta kookosmaitoa, ja loppumatkan harjoitettiin pidättelemistä.
Paikka, jossa yövymme seuraavat pari viikkoa, on kontaktimme rakentama upea kaksikerroksinen asunto vuorella. Hän rakensi sen tyttärelleen häälahjaksi. Krohom. Isoine pihoineen ja kaikkineen, oih, ja aito suihku ja WC.
Päivä vietettiin kontaktimme ja hänen perheen kanssa. Ensi viikolla tapaan suomalaisen naisen, joka asuu täällä, ja hänen koko perheensä, joka tulee tänne tapaamaan tytärtään. Jee. Millastahan sössötystä mun suomenkieli on.
Tiet on vähemmän kuoppaiset, vaikken niitä silti sileiksi kutsuisi. Lähellä loistaa kaunis buddhalainen temppeli "tooth". Hammas. Se on tosi kaunis ja on rakennettu kullasta, koko maan ylpeys. Eli samalla kertoo paljon hengellisestä meiningistä täällä.
12.10.07
AJOIMME tänään vuoristokylälle, ja kiersimme siellä ovelta ovelle. Mun ryhmä meni neljälle talolle, kahdessa tuli nainen uskoon. Mielenkiintoista oli muutos, mikä talon ilmapiirissä tapahtui kun joku tuli uskoon. Taloon mennessä oli niin painostava ilmapiiri, että täytyi istua tuolilla, ja happea oli vaikea saada. Kun joku tuli uskoon, pystyi taas hengittään hyvin. Seuraavalla kylällä oli kielletty suoraan evankelioida, mutta keksittiin keinot, ja iso lauma lapsia sanoi puhuvansa illalla Jeesukselle. Jeeeee.
13.10.07
KLIKKAA itsesi Googleen, etsi kaunein maisema mitä löydät Sri Lankasta, ja ole kateellinen, koska siellä vietän seuraavat 1.5 viikkoa. Ollaan niin korkealla välillä, että alkaa pyörryttää kun nousee istumasta seisomaan, mutta näkymät korvaa kaiken! Täytyy vaan varoa, etten mene liian lähelle vuoren reunaa kun hortoilen.
Kuitenkin, ensimmäiseen kylään tänään lyllerrettiin hikisinä pikkupossuina, koska auto ei kestänyt meidän kaikkien painoa ylämäessä. Musiikkilaitteemme on niin hajalla, että kymmenestä tanssista ja draamasta voidaan tehdä enää kolme. Mutta se ei hidasta menoa.
Tänään Jumala kertoi, että kylällä tulee olemaan nainen, joka on pitkään halunnut vauvaa. Kysyin sinne päästyäni, missä nainen on, ja kylän naiset kävi hakemassa hänet. Oli tosi upeaa saada rohkaista häntä, että Jumala lähetti suomalaisen tytön toiselta puolelta maailmaa kertomaan hänelle, että Jumala tietää hänen tilanteensa.
Samaisessa kylässä oli tyttö ollut seitsemän vuotta pahojen henkien valtaama, ja kaksi kuukautta sitten hän vapautui rukouksen kautta. Tämä vaikutti siihen, että koko kylä oli tosi vastaanottavaista ja lähes kaikki tulivat uskoon.
Seuraavalla kylällä sain rukoilla hindu-mummon kanssa, joka halusi uskoon. Vikalla kylällä kuusi tyttöä, joiden kanssa juttelin, halusi tulla uskoon.
Oli mielenkiintoista, koska kun menin tyttöjen luokse, Jumala heti näytti erään heistä, jolla oli henkivaltojen pelkoa. Kysyin tytöltä pitikö se paikkansa, ja hän sanoi, että pitää. Rukoiltiin, ja muutos tytön kasvoilla oli valtava.
Kokonaisuudessaan tänään tuli 265 ihmistä uskoon. Jee!
14.10.07
PAIKALLISEN aamukokoukseen jälkeen vietettiin vapaapäivää kaupungilla. Matkan alussa mun reppu oli pienimmästä päästä, mutta nyt se painaa eniten koko ryhmässä. Tuliaiset. ;)
Havaitsin, että olen hyvä tinkimaan. Toiset huomasi sen kanssa, joten tingin muiden ryhmäläisteni puolesta. Lisäksi se on hauskaa. Mulla on halvat huvit.
Kuiteskin, illalla mentiin vuoren huipulle katsomaan Buddhan temppeliä. Oli aika karmiva paikka. Satoja vuosia sitten ihmisiä rangaistiin siten, että heidät heitettiin alas vuorelta. Kamalaa. Meidän ryhmän vetajä puhuu vaikeasti ymmärrettävää englantia välillä, ja ensin luulin, että nykyäänkin ihmisiä heitetään alas sieltä. Ei sentään.
23.11.07
TAKAISIN Hongkongissa! Sri Lankasta palasimme Hongkongiin muutamaksi päiväksi, ja sieltä matkasimme junalla Kiinaan kaksi päivää.
Kiinassa vietimme kaksi viikkoa kahdessa eri kaupungissa. Yhdessä kaupungissa asuimme hotellissa ja toisessa kontaktiemme luona. Molemmissa paikoissa aamut aloitettiin ylistyksellä, Raamatun lukemisella ja esirukoilemalla päivän puolesta.
Kiinassa ei voitu pitää mitään tanssi- ja draamaohjelmaa, mutta se sijaan joka päivä menimme yliopistoille tutustumaan ihmisiin ja ystäväevankelioimaan. Sitä varten jakauduimme joka päivä noin kahden tai kolmen hengen ryhmiin. Oli tosi upeat kaksi viikkoa!
Yksi aamu kun rukoilimme päivän puolesta, Jumala näytti mulle kuvan valkoisesta kukasta. Oli muuten tosi kaunis valkoinen kukka.
Sinä päivänä tutustuimme tyttöön, ja menimme lounaalle hänen kanssaan. Juteltiin niitä näitä, ja myöhemmin hän vei meitä ympäri kampusta. Kampuksella asuu noin 50000 kiinalaista opiskelijaa.
Myöhemmin huomasin, että tytön paidassa on valkoisia kukkia! En kuitenkaan saanut tilaisuutta jakaa evankeliumia hänen kanssaan, joten sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle.
Seuraavana päivänä tyttö toi mukanaan kaverinsa. Juttelin hänen kanssaan, ja yhdessä vaiheessa tosi puun takaa tyttö kertoo, että hänen lempikukkansa on lilja. Valkoinen lilja! Ooo. Odotin, että saisin tilaisuuden jakaa hänen kanssaan evankeliumin sinä päivänä, mutta edelleen tuntui, että ei vielä kuulu tehdä mitään.
Kolmantena päivänä tapasimme tytöt uudelleen. Sinä päivänä juttelin tytön kanssa, jonka lempikukka on lilja. Hän kertoi kiinalaisten nimien merkityksistä, ja kysyin, mitä hänen nimensä tarkoittaa. Valkoinen kukka, hän vastaa.
Iiik! Nyt on pakko saada kertoa tytölle, ajattelin, koska oli viimeinen päivä siinä kaupungissa muutenkin. Pohdin, että nyt joko töräytän evankeliumin oudon aasin sillan kautta tai sitten odotan hetken, että tulee sopiva tilaisuus.
Ehkä puolen minuutin kuluttua tyttö kertoo, että on joskus lukenut Raamattua. Vaaau! Siinä oli mun tilaisuuteni ja tartuin siihen.
Sain jakaa tytölle koko evankeliumin ja monenlaista asiaa siitä, miksi uskon Jumalaan ja mitä Jumala on mun elämässä tehnyt. Tyttö itse sanoi, että kuulostaa upeelta, ja että illalla hän menee kotiin ja puhuu Jumalalle.
Kysyin haluatko puhua Jumalalle nyt heti, ja tyttö oli innoissaan siitä, että voiko hän ihan oikeesti ihan missä vaan puhua Jumalalle. Hän oli tosi valmis tulemaan uskoon, ja sain siinä puiston penkillä rukoilla hänen kanssaan.
Tyttö, jota kutsun Valkoseksi kukaksi, oli ihan ihmeissään, että kuka tahansa voi uskoa Jumalaan ja jutella Jumalalle milloin ja missä vaan. Hän sanoi, että sinä iltana kotona aikoo jutella Jumalalle lisää. Iih! Oli niin makeeta. Ja siinä oli vain yksi niistä asioista, mitä Kiinassa tapahtui kahden viikon aikana.
Kokonaisuudessaan tämän kahden kuukauden kuluessa tuli uskoon lähes 3000 ihmistä ja yli 10000 kuuli evankeliumin. Ja siinä on lukumäärät vasta meidän ryhmältämme, eli kun kerrot nuo luvut kahdella, niin siinä on kummankin Kaukoidän evankeliointiryhmän saldo tänä vuonna. Jee!!!
Matkani oli aivan huippukokemus enkä kadu mitään! Paikat, joihin menimme, ihmiset joita tapasimme, uudet kulttuurit, elämäntavat, ihmeet, kaikki upeat asiat mitä Jumala teki meidän kauttamme ja meissä, olivat sanoinkuvaamattoman upea kokemus. Ihmettelen kovasti kuka ei haluaisi olla mukana näkemässä tällaista. Suosittelen!
23.11.07
MEINASIN tulla Hongkongista kotiin Suomeen tämän viikon maanantaina, mutta päätin sunnuntai-iltana, ettei kylmä pakkanen kauheasti houkuta. Vietän siis vapaaviikkoa täällä.
Kiivettiin vuorelle pari kertaa – huipulle asti viime viikolla. Sieltä näkee molemmat, sekä Kiinan sekä Hongkongin. Vaau.
Niin kaunis. Rannat on kauniita täällä myös. Ja! Kun menin vesipuhveleita “metsästämään”, niin tällä kertaa näin kaksi niitä. Kannatti jäädä!
Teen täällä vielä COR-ohjelman (Christmas Out Reach eli jouluevankeliointi) 13. – 27. joulukuuta. Saas nähdä, joko sitten olen valmis palaamaan Suomeen :)